tiistai 7. helmikuuta 2017

Borisko vaisu


Boris on ollut vähän aikaa ei niin oma itsensä.
Päätin tästä nyt blogiin avautua, kun kerta mahis on ja saan ehkä huolta purettua. Eli siis. Kaikki alkoi siitä kun pari viikkoa sitten Boris tuntui olevan haluton istumaan. Koirat aina istuu ennen uloslähtöä oven edessä ettei mennä millään kolmannen maailmansodan rynnäköllä ulos. Tää on meidän rutiini jonka avulle ulos lähtemisestä on tullut kiva, rauhallinen ja miellyttävä tapahtuma. Pyysin sitä istumaan, ei mitään. Koira vaan kattelee että no mitä.Pyysin uudestaan, ei vieläkään. Vängättiin Boriksen kanssa ihan siis pelkästä istumaanmenosta muutamia minuutteja, kun ennen tää on ollut ihan rutiini johon ei ees tarvi liittää käskysanaa. Vähän niinkun ruokin koiria ja ne menee automaattisesti istumaan kun otan kupit kaapista. Loppujenlopuksi Boris meni sitten kuitenkin istumaan vaivalloisen näköisesti.

Ihmettelin tätä käytöstä ja huomasin sen jäävän lenkeillä jälkeen välillä sekä haistelevan tosi paljon. Sillon mietin että no lähistöllähän saattaa olla juoksunarttu ja Boris on ajatuksissaan, ehkä sen takia se on ollut haahuilevan oloinen. Koko asia vähän sivuuntui kunnes yksi päivä aloin kiinnittämään huomiota sen kävelyyn, takapää tavallaan keinuu mutta koko koira on jäykän oloinen. Kylmä? Lisää vaatetta liskaan ulkona, mutta eihän sillä voi olla sisällä kylmä? Tänäänkin se metsälenkin jälkeen vaan peitsasi ja oli jäykän olonen. Oltiin porukoilla ja ennen kun olin avannut suutani Boriksesta äitinikin kysyi että onko Boris vaisu vai tosi väsynyt. Tuo on tosi ohimenevää ja outoa käytöstä. Boris joka on aina semmonen jokapaikan höylähepuli on vaisu. Tai no siis, Boriksen vaisu on se että se ei hyppää yhtä metriä ilmaan ja kilju kun joku tulee kotiin, eikä seuraa joka huoneeseen rapsujen ja sylin toivossa. Tänään se vaan makasi sohvalla. Vaikka muut menivät keittiöön syömään isän synttäripäiväkakkua, Boris vaan makasi sohvalla kerällä. Voihan se olla että näillä liukkailla keleillä sillä on vaan jumia, sekin kävi mielessä. Viimeviikkoisissa treeneissä se oli kuitenkin tosi super eikä ollut mitään ihmeellisyyksiä, metsässäkin painoi tapansa mukaan muiden koirien kanssa oikein etevästi. Tänään tehdäänkin ennen nukkumaanmenoa venyttelyä ja huomenna reipas hihnalenkki, jos saisi semmosen kevyen ravin päälle ja tarpeeksi tosiaan sitä vaatetta niskaan myös. Onhan täällä tosi liukasta, ei jumi voisi olla mitenkään epätodennäköinen vaihtoehto. Boriksen sisaruksilla ei oo kaikilla ollut ihan priimoja luustokuvauksia, joten tietty käy ne huonommatkin vaihtoehdot mielessä.

Borishan on menossa terveystarkkeihin lähiaikoina, tämän kuun aikana. Klinikka johon ollaan menossa ei ota selkiä virallisena valitettavasti, mutta otan ne sitten ep. vir. Pakko kuitenkin läpivalasta tuo, ihan munkin mielenrauhan takia ja ollaanhan sitä kokoajan oltukin kuvauttamassa. Molemmat koirat pitäisi varmaan käyttää fyssarillakin tässä jossain välissä, Bamsun on ihan hyvä käydä välillä näytillä selkänsä takia ja Boris nyt näiden takia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti