Woolly Bohemia's Quarter Pounder
s. 27.10.2013
Uros (kastroitu)
Keskikokoinen villakoira, musta
Boris on tosielämän Peter Pan. Se on vallattoman ihmisrakas, läheisyydenkipeä sekä seurallinen. Boris tykkää tehdä ihmisen kanssa paljon erilaista puuhaa, oli ne sitten temppuja tai päikkärit. Boris ei jostain syystä oikein ikinä hauku kunnolla, vaan päästää epämääräisiä kiljahdus/apina ääniä tai inisee. Muunmuassa kotiin tullessa se saattaa joskus huutaa täyttä kurkkua, joka on ehkä vähän kyseenalaisen kuuloista jos ei tunne koiraa. Muutenkin Boris on vähän koirakissamainen, se saalistaa pellolla päästäisiä ja viihtyy parhaiten sohvan selkänojalla makaamassa.
Bamsun ollessa noin vuosikas päätimme ex poikaystäväni kanssa että on aika toisen koiran. Hän ehdotti villakoiraa ja itsekin pidin rodusta kovin. Etsimme kasvattajaa ja löysimme Johannan sekä huomasimmekin hänellä olevan pallipuoli urospentu etsimässä kotia. Kun laitoin sähköpostia pennusta, oli se mennyt jo. Joten meille tarjottiin Borista sen sijaan, pieni elohiiri viikkoja nuoremmasta pentueesta, Kriteerinä meillä oli vapaana olevien uroksien keskuudesta se että sen voisi kastroida. Boriksella on hammaspuutoksia joiden takia sitä ei jalostukseen voi ajatella, joten sen sai turvallisin mielin kastroida. Muilla veljillä taas oli potentiaalia tulevaisuudelle, joten muutamaan jätettiin jalostusoikeus. Niin taloomme asteli Boris. Kävimme katsomassa sitä ja samalta matkalta se tuli mukaankin, ihan hurjan reipas pieni. Ekan yön se nukku vieressäni reporankana lujaa tuhisten ja siellä se vielä tähäänkin päivään asti yönsä viettää. Todella iloinen, fiksu sekä nopea pentu siis saatiin mukaamme joka oli todella erilainen Bamsuun verrattuna.
Boriksen kanssa ollaan kokeiltu agilityä ja tokoa, joista ensimmäisen olisi tarkoitus olla päälajimme. Paikkakunnallani ei ole vielä kuin kesäisin treenejä, joten niitä odotellessa. Boris osaa aika hyvin agin alkeet, joten siitä on hyvä jatkaa pidemmällekin. Ja potentiaalia tuossa koirassahan on vaikka mihin. Tokoiltu ollaan jonkinverran, mutta tuntuu ettei se ole ihan Boriksen laji. Intoa on vaikka muille jakaa, joka taas joskus osaltaan haastaa pikkutarkassa tokossa. Canicrossia ollaan nuorempana myös harrastettu, jota varmaan jatketaankin terveystarkkien jälkeen. Boris on innokas nenänkäyttäjä jonka takia haussa on myös Nosework/Hajuetsintä kurssi joka istuu omiin aikatauluihin. Aika paljon keväisin ja kesäisin kierrellään mätsäreistä, joista Boris nauttii. Koskaan ei olla sijoituttu, kovin monen mielestä villakoira ei ole se omaa silmää hipova ilmestys. Käydään kuitenkin menestyksestä huolimatta, sillä Boris tykkää olla huomion keskipisteenä ja yleensä samojen reissujen ohella nähdään koirakavereita.
Boris on tosielämän Peter Pan. Se on vallattoman ihmisrakas, läheisyydenkipeä sekä seurallinen. Boris tykkää tehdä ihmisen kanssa paljon erilaista puuhaa, oli ne sitten temppuja tai päikkärit. Boris ei jostain syystä oikein ikinä hauku kunnolla, vaan päästää epämääräisiä kiljahdus/apina ääniä tai inisee. Muunmuassa kotiin tullessa se saattaa joskus huutaa täyttä kurkkua, joka on ehkä vähän kyseenalaisen kuuloista jos ei tunne koiraa. Muutenkin Boris on vähän koirakissamainen, se saalistaa pellolla päästäisiä ja viihtyy parhaiten sohvan selkänojalla makaamassa.
Bamsun ollessa noin vuosikas päätimme ex poikaystäväni kanssa että on aika toisen koiran. Hän ehdotti villakoiraa ja itsekin pidin rodusta kovin. Etsimme kasvattajaa ja löysimme Johannan sekä huomasimmekin hänellä olevan pallipuoli urospentu etsimässä kotia. Kun laitoin sähköpostia pennusta, oli se mennyt jo. Joten meille tarjottiin Borista sen sijaan, pieni elohiiri viikkoja nuoremmasta pentueesta, Kriteerinä meillä oli vapaana olevien uroksien keskuudesta se että sen voisi kastroida. Boriksella on hammaspuutoksia joiden takia sitä ei jalostukseen voi ajatella, joten sen sai turvallisin mielin kastroida. Muilla veljillä taas oli potentiaalia tulevaisuudelle, joten muutamaan jätettiin jalostusoikeus. Niin taloomme asteli Boris. Kävimme katsomassa sitä ja samalta matkalta se tuli mukaankin, ihan hurjan reipas pieni. Ekan yön se nukku vieressäni reporankana lujaa tuhisten ja siellä se vielä tähäänkin päivään asti yönsä viettää. Todella iloinen, fiksu sekä nopea pentu siis saatiin mukaamme joka oli todella erilainen Bamsuun verrattuna.
Boriksen kanssa ollaan kokeiltu agilityä ja tokoa, joista ensimmäisen olisi tarkoitus olla päälajimme. Paikkakunnallani ei ole vielä kuin kesäisin treenejä, joten niitä odotellessa. Boris osaa aika hyvin agin alkeet, joten siitä on hyvä jatkaa pidemmällekin. Ja potentiaalia tuossa koirassahan on vaikka mihin. Tokoiltu ollaan jonkinverran, mutta tuntuu ettei se ole ihan Boriksen laji. Intoa on vaikka muille jakaa, joka taas joskus osaltaan haastaa pikkutarkassa tokossa. Canicrossia ollaan nuorempana myös harrastettu, jota varmaan jatketaankin terveystarkkien jälkeen. Boris on innokas nenänkäyttäjä jonka takia haussa on myös Nosework/Hajuetsintä kurssi joka istuu omiin aikatauluihin. Aika paljon keväisin ja kesäisin kierrellään mätsäreistä, joista Boris nauttii. Koskaan ei olla sijoituttu, kovin monen mielestä villakoira ei ole se omaa silmää hipova ilmestys. Käydään kuitenkin menestyksestä huolimatta, sillä Boris tykkää olla huomion keskipisteenä ja yleensä samojen reissujen ohella nähdään koirakavereita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti