Match Showt - koirien missikisat vaiko hauska harrastus?
Olen jo jonkinaikaa miettinyt ja kyseenalaistanut koko mätsärit käsitettä. Otetaampa tähän aluksi Perhoskoirat.fi sivustolta tekstinpätkä tähän alkuun, joka määrittelee mielestäni aika hyvin mikä on match show.
"Mätsärissä myös ei-niin-rodunomaisellakin yksilöllä on mahdollisuus pärjätä, sillä pääpaino arvosteluissa on siinä, kuinka koira liikkuu ja esiintyy. Lisäksi luonne ja yhteistyö esittäjän kanssa ovat oleellisia tekijöitä arvostelussa. Myös harrastuksena mätsärit ovat mukavaa virikettä sekä koiralle että omistajalle, yhteistyö kehittyy ja molemmat saavat aina lisää harjoitusta sekä mukavan ja tapahtumarikkaan päivän. " - Perhoskoirat.fi
Mätsärit ovat siis koiran ja ihmisen välinen hauska, leikkimielinen harrastus. Esiintymistaitojen hiomista puolin toisin sekä yhteystyön harjoittelua. Kuka vain voi mennä mätsäreihin, vai voiko sittenkään? Nykypäivänä edes järjestäjät eivät tunnu pitävän mätsäreitä enään hauskana harrastuksena, yhteystyön mittarina vaan missikisoina. Noin kuukausi takaperin eräs kaverini harmitteli kuinka ei voi mennä ulkoisesti näkyvän hammasvikaisen koiransa kanssa mätsäröimään, ellei ole erikseen vetskuluokkaa, koska se on samantien kättely, sininen nauha ja ei jatkoon. Vaikka koira esiintyy kuin patsas, ravaa täydellisesti ja esittäjä osaa hommansa, niin miksi poikkeuksetta näin? Niin, ulkonäön takia. "Tuo toinen nyt sattui tänään olemaan söpömpi"
Olen Boriksen kanssa todistanut tätä aika usein, ollaan saatu poikkeuksetta kyllä punainen nauha mutta nauhakehässä ei olla koskaan päästy ekaa kierrosta edemmäs. Ja Borishan muuten esiintyy hirmuisen hienosti, sillä se rakastaa olla huomion keskipiste ja ottaa siitä kaiken irti! Perusteluja menestyksen puutteelle ei olla muita saatu, kuin että vastapuoli nyt sattui olemaan suloisempi/parempirakenteinen.
Jos mätsärit ovat jokaisille avoimet rodusta ja ulkonäöstä riippumatta, miksi sielä sitten arvostellaan ulkonäön perusteella? En ole katkera tai harmistunut siitä etteivät koirani ole pärjänneet, vain huolissani tämän ulkonäkökeskeyyden tuomasta ilmapiiristä... Lähes poikkeuksetta myös jos järjestäjänä on rotujärjestö, löytyy sen edustamia rotuja harvinaisen paljon palkintosijoilta. Omasta mielestäni mätsärit ovat tulleet paljon totisemmiksi ja ulkonäkökeskeisimmiksi kuin niiden pitäisi olla.
Olen todistanut villakoiran agressiivista harjausta kehän laidalla niin että karstan viuhuessa koira kiljuu. Kun erehdyt kovaan ääneen mainitsemaan tästä kaverillesi on hyvä ettet saa seuraavaksi karstaa itse päähäsi. Olen todistanut myös koiran liiallista ja turhaa kurittamista jos se ei pärjännytkään, koiran selvää yhteistyöhaluttumuutta sekä vielä sen että nämä asiat eivät vaikuta koirakon menestykseen - Miksi eivät? Koska ulkonäkö ratkaisee. Myös tapahtumakutsuissa avoimesti ilmaistaan mätsäreiden olevan kaikkien koirien missikisat, ulkonäkö ratkaisee ja kaunein pääsee miss. Mätsäriksi. Mätsärit tuntuvat olevan nykyään vain koiran ulkonäön mittari mitä vastaan itse niiden alkuperäinen idea sotii. Mätsärit kun ovat edelleen, avoimia kaikille ja ainoa kehäänpääsymahdollisuus sekarotuisille, rotumääritelmän vastaisille, leikatuille sekä rakennevirheisille koirille. Myös typistetyt koirat pääsevät suurimpiinosiin mätsäreistä kehäilemään, mutta joissain sekin on kiellettyä.
Ulkonäkökeskeysyys on omasta mielestäni aiheuttanut sen että mätsäreihin ei tulla enään treenaamaan ja pitämään hauskaa, vaan voittamaan. Itse voitontahtoisuudestahan ei ole haittaa, ellei sen anna vaikuttaa koiraansa ja sen kanssa tekemiseen negatiivisesti. Ja näin asia surullisen usein on. Mätsäreiden kehänlaidat ovat alkaneet muistuttaa jo liikaa näyttelyidenlaitoja huonossa mielessä. Eikä olisi ensimmäinen kerta kun kuulisin/todistaisin sen että turkkirotuisen koiran kotitrimmistä tai trimmittömyydestä on huomautettu negatiivisessa mielessä.
Mitä mieltä te olette mätsäreistä? Mitä ne edustavat teille? Onko nykyinen mätsäreiden ulkonäkökeskeisyys hyvä asia? Oletko todistanut raivokkaita tanttoja jotka pokaalinkuvat silmissään valtaavat itselleen parkkipaikan kokoisen tilan koira puunaamiseen ja jotka pitkin päivää tiuskivat koirilleen sekä kanssakilpailijoille? Vai onko sinulla taas vain hyviä, lämpimiä kokemuksia mätsäreistä ja niiden ilmapiiristä?
Tekstini on hyvin kärjistetty enkä väitä että joka mätsärissä tapahtuisi asiat niinkuin olen kirjoittanut.
Mun mielestä mätsäreissä on ihan vaan kiva käydä ja onhan se plussaa jos joskus sijoittuu, mutta jos palkintojen perässä juoksisin, olisin lopettanut koko touhun omalta osaltani jo :D Tietyllä tapaa ymmärrän sen, että esim. nauhakehissä tai BIS-kehässä ulkomuotoakin katsotaan - tosin täällä yleensä ainakin myös kokonaisuutta, että koira esiintyy edukseen. Varsinkin aikuisissa on usein tosi kova taso täälläpäin :D
VastaaPoistaJoskus myös olen kuullut, kun tuomarin valinnoista jotenkin valitetaan kehän ulkopuolella. Toki kritisoida saa, mutta ihan oikeasti, ne ovat _vain_ mätsäreitä. Saahan se harmittaa, jos ei sijoitu, ja kyllähän se joskus voi vähän kirpaista, mutta ei sitä pidä jäädä pidemmäksi aikaa miettimään.
Sepä siinä on, kun ne on Vaan mätsäreitä! :D Turhan moni ihminen tuntuu ottavan mätsärit ihan hirveen tosissaan ja otetaan nokkiinsa jos oma koiru ei pärjää. Mätsärit on kyllä hyviä kohtaamispaikkoja kanssakoirailijoille ja siitä usein lähteekin jonkun porukan tai kaverin kanssa lenkille tai juoksuttamaan koiria. Kesäisin mätsäreistä on hyvä aina mennä suoraan porukalla uimaan ja jäätelölle.
PoistaSemmoista sen kuuluisi ollakin, eikä verenmaku suussa kehän kiertelyä :)
"Myös typistetyt koirat pääsevät suurimpiinosiin mätsäreistä kehäilemään, mutta joissain sekin on kiellettyä."
VastaaPoistaElsuLAKI kieltää tämän eli ei ne pääse laillisesti missään. Kehään pääsee (ainakin suomalainen typätty) Suomessa vain MV-näyttelyssä.
Noin muuten aika monenlaisia kokemuksia. Toisaalta letkeitä ja hyviä niin kehässä kuin sen laidoillakin, toisaalta kireitä tuomareita ja kanssakehäilijöitä. Nyt, kun pentu on pieni, huomaan ajattelevani, etten halua viedä sitä mätsäriin ennen kuin sillä on erinomainen perusluotto ihmisiin ja pöydällä olemiseen, vaikka se on sosiaalinen ja avoin, sillä Laikan ja Loltsin edellinen tuomari oli kammottavan kovakourainen. Sen rinnalla Laikan ja mun kohtaamat pari kotitrimmistä valittavaa pölvästiä tuntuvat ihan kärpäsen käppyröiltä ongelmina.
Tuomarien palkitsemisperusteet on hankala juttu. Vaikka esim. jotain söpöyspojoja ei jaettaisi julkisesti, eiköhän meillä jokaisella ole takaraivossa ajatus hienosta koirasta. En tiedä pystyisinkö mätsärituomarina sijoittamaan englanninbulldoggia, vaikka se esiintyisi kuinka hyvin. En sanoisi mokomaa ääneen, mutta se vaikuttaisi valintaani.
En oikein tiedä, miten pitäisi suhtautua esim. sellaiseen kysymyksenasetteluun kuin "kuinka mätsäri voitetaan", kuten Petsiessä taannoin oli. Kun ihan aito oikea vastaus on, ettei kukaan tiedä ja riippuu tuomarista. Jotenkin mä en osaa pitää sitä hirveän pahana, kyl mäkin kiersin kesän 2013 melkein jokaisen pk-seudun mätsärin ajanvieton ja palkintojen nimissä. :D Hauskaa oli, vaikkei läheskään joka kerta mitään saatu. Jos se voitontahto vaikuttaa omaan koiraan tai kovasti muihin osallistujiin, niin sit suhtaudun aika pahalla silmällä.
Göh my bad kiitos että korjasit :D
PoistaJuu noi kovakouraset ja erikoiset tuomarit on täälä tampereen seudulla aika tuttu näky kanssa. Mätsärit on letkeitä tapahtumia jos niissä ollaan liikkeellä huumorimielellä sekä yhteisen tekemisen ja hauskanpidon ajatuksilla. Jos kätellään ulos kehästä niin mitä sitten, sit vaan shoppailemaan mätsärikojuille ja kavereiden kanssa "jatkoille" :D
Täälä tuntuu kiertelevän mätsäreissä muutamahko hieman liian tiukkapiponen henkilö jotka ottaa mätsärit liian tosissaan eikä oo sielä todellakaan yhteisen ajanvieton nimissä. Tietenkin kaikilla on omat koiraihanteet, saa tietenkin olla ja rehellisestisanoen vaikuttaahan se aina hieman alitajuntaisestikin sijoitteluun. Mutta se että mätsäreitä mainostetaan avoimesti "kaunein voittakoon" meiningillä tuntuu se vähän hölmöltä omaan ajatusmaailmaan mätsäreistä. Sen tyylinen mainonta ja ilmapiiri kun tuntuu vetävän tietynlaista ihmistyyppiä puoleensa ja paikalle tullaan verenmaku suussa. Ja otetaan se henkilökohtauksena loukkauksena, jos se oma koira ei nyt satu olemaankaan tuomareiden mielestä kaunein. :D
Jos ikinä järkkään mätsärin, niin ihan vitukseen mainostan sitä jonain vekkulin veikkonen voittakoon -sloganilla. :D Kauniit älköön vaivautuko.
PoistaTosi hyvä postaus! Olen niin samaa mieltä, nykyään tuomareillakin on vain ulkonäkö mielessä. Meidän Yem on kyllä sijoittunut todella hyvin mätsäreissä, mutta syy varmaan onkin siinä että onhan tuo tuollainen todella 'kaunis' ja tasapainoisen näköinen. Kun taas tylsä pystykorva Wanda ei sitten sijoitu millään vaikka menisi kuinka hyvin. :D
VastaaPoistaMätsäreitä paljon kiertäneenä olen kyllä kuullut ties millasta kommenttia, mm "Tällä paljon kauniimpi karva" "Koska tämä on sekarotuinen niin sija tälle toiselle" "Tykkään tämän näköisistä enemmän niin siksi tämä toinen".. Öhh, missä vaiheessa mätsäreissä alettiin arvostelemaan ulkonäköä eikä käyttäytymistä? :(
Olen myös paljon törmännyt siihen, että se mitä rotua tuomari itse edustaa, niin ne kyllä sijoittuu. Joskus oli BIS-kehä joka oli täynnä miten sattuu poukkoilevia ajokoiria... :D
Ja sitten tosiaan on myös näitä, jotka aivan hysteerisenä raahaavat mätsärikehien laidoille trimmipöydät sun muut ja paniikssa harjaavat koiriaan ennen kehiä. Puunataan ja föönätään, miksi? ...
Heh jeps! Noi trimmipöydänraahaajat on kyllä hyviä, me ollaan monesti menty kurasena kehään jos on satanu ja katottu vaan kun viereinen tantta tyyliin käärii koiransa elmukelmuun. :D
PoistaItse olen käynyt useissa kymmenissä mätsäreissä, olen ollut mukana järjestämässä toistakymmentä mätsäriä sekä toiminut myös tuomarina, joten jokainen "rooli" on tullut tutuksi.
VastaaPoistaOlen kuullut lukuisia väitteitä, joiden mukaan oma koira ei ole menestynyt, koska sillä ei ole näyttelyturkkia, koska se on kastroitu, koska siltä puuttuu hammas tai koska tuomari ei tykännyt sen eriparikorvista. Kun olen kysynyt, sanoiko tuomari niin, niin suurimman osan kohdalla vastaus on ollut kieltävä, mutta siihen päälle jotain kyllä mä sen tiedän-mussuttelua. Mielestäni on todella, todella typerää levitellä sellaisia juttuja, jos tuomari ei niin oikeasti ole sanonut. Sitten alkaa liikkumaan huhuja, ettei tietynlaisen koiran kanssa kannata mennä tuomarille x, kun se ei sijoita x:n kaltaisia koiria. Tuomaria kohtaan tämä on todella ikävää, mutta myös järjestäjille. Tällaisten asioiden vuoksi tuomareiden löytäminen käy jo työstä, varsinkin pienemmillä paikkakunnilla. Ja toki ne mätsärikävijät haluavat tietää tuomarin etukäteen, tai muuten eivät tule paikalle. Tämäkin on tyhmää, sillä muutamaan otteeseen on tullut peruminen tuomarin puolesta, jolloin me järjestäjät ollaan aivan haltioissaan siitä, kun onnistutaankin löytämään nopealla varoitusajalla tilalle jokin toinen, mutta sitten paikan päällä saadaan kyllä kuulla kunniamme, koska hei eihän se ollutkaan se heppu joka mainoksessa luki. Luulisi, että jokainen ihminen tällaiset ymmärtää, mutta ei taidakaan mennä ihan niin. Enivei, silti tuollaisten mutu-selityksien levittäminen on mielestäni väärin, ei kävijä voi sitä tietää, ellei tuomari niin sano, koska syy sille, ettei sijoittunut, voi olla jokin aivan toinen.
Lisäksi tuomarin rooli voi olla yllättävän hankala. Kun kehä on täynnä hyväkuntoisia, mukavan luonteisia koiria, jotka esiintyvät hyvin ja yhteistyö omistajan kanssa pelaa loistavasti, niin millä kriteereillä sitä porukkaa tulisi sitten pudottaa? Niin, yleensä omien mieltymysten mukaisesti. Inhoan sitä, jos mätsäreissä lähdetään sille linjalle, että nauhakehä kestää 20 minuuttia ja ykkönen on se joka seisoo kauiten paikoillaan. Tällaista olen kävijän roolissa nähnyt ties miten, mutta itse haluan tuomaroidessani pitää ne esiintymisajatkin maltillisina, varsinkin pennuilla.
Minä en edes anna perusteluja sijoittaessani koiria tai nauhoja jakaessani, sillä ihmiset saavat niistäkin vedettyä paisuteltuja tarinoita sekä johtopäätöksiä ja toki joku SIN- koiran omistaja ajattelee, että minun mielestäni hänen koiransa on täysin p*ska, koska se sai sinisen nauhan, eikä edes sijoittunut. Valitettavasti jompi kumpi koirista saa sen sinisen nauhan ja vaikka haluaisinkin sijoittaa kaikki, niin järjestäjät sen määräävät, kuinka monta koiraa pystyn sijoittamaan. Sitten vielä jakelen nauhoja aina kovin sekalaisesti, saatan antaa punaisen sille vähemmän miellyttävälle ja sinisen sille josta tykkään hirmuisesti, sillä haluan, että molemmissa nauhakehissä on loppupeleissä minua miellyttäviä koiria. Tämä korostuu varsinkin silloin, jos koiria on vähän.
Jatkoa edelliseen, ei antanut julkaista pitkää kommenttia.
VastaaPoistaNauhoja antaessani taidan tokaista jotain "tällä kertaa näin päin" tai "tänään teille punainen" ja sijoittaessani tykkään antaa jonkun kehun iloisesta yhteistyöstä tai esittäjän koirankäsittelytaidoista. Esimerkiksi kerran tuomaroin pentuja, joista iso osa esiintyi kuin posiilinuket konsanaan, mutta sijoitin sieltä myös sellaisen valkoisen karvapallon (oliskohan ollut joku havannankoira tai cottoni) joka esiintyi miten sattui, mutta koiran esittäjä kehui ja kannusti koiraansa älyttömästi ja jo pelkästään siitä tuli tosi hyvä mieli siinä missä monella muulla esittäjällä oli suu mutrussa ja hihnasta kiskottiin, kun ravi ei sujunutkaan niin kauniisti. Mutta usein käy niin, että on tosi vaikeaa löytää mitään yleispäteviä sijoitusperusteita, kun kaikki koirat esiintyvät upeasti ja esittäjät käsittelevät koiriaan hienosti. Voin yrittää kaikin keinoin tehdä mätsärikokemuksesta kaikille mukavan, niillekin jotka poistuvat kehästä vain sininen nauha kourassaan, mutta kaikkia en voi palkita ja sekös siitä mätsärikokemuksesta tuntuu usein huonon tekevän.
Mutta joo. Itse suhtaudun mätsäreihin leikkimielisesti, vaikka en viekään ikinä kahta vanhinta koiraani niihin, sillä ne eivät yleisesti ottaen pärjää, kun taas nuoremmat sijoittuvat lähes joka kerta. Taidan siis itsekin olla melkoinen palkintojen perässä juoksentelija, mutta en kyllä edes jaksaisi valittaa, jos tuomari ei koirastani tykkäisikään, sillä vaikka se miellyttää useimpia, niin ei ihan kaikki kuitenkaan ja se on ok, koska ei kaikkien tarvitsekaan tykätä. Se on kyllä avartanut mätsärimaailmaa itselleni paljon, kun on tuomaroinut itse ja ollut mukana järjestämässä ja etsimässä niitä tuomareita, kun se (tuomarointi ja niiden tuomareiden löytäminen) ei ole aina niin yksinkertainen ja simppeli juttu, kuin mätsärikävijät saattavat ajatella.
Henkilökohtaisesti arvostasin, jos saisi kommenttia hieman koiran esiintymisestä sekä esittämisestäni. Esimerkiksi Bamsun kanssa oltiin kierretty varmaan kuudet mätsärit, kunnes tuomari sanoi että se peitsaa jonka takia sininen. Sitten se nopeasti neuvoi miten sen saa raville, ja että peitsaus ei kuuluisi kehäliikkumiseen. Siitä tykkäsin, kun sai hieman perusteluja ja neuvoja. Mutta tietenkään vastaavanlaiselle ei ole aina aikaa vaikka kuinka haluaisi. Kerran kehäsihteeri kirjotti pienet arvostelulappuset samalla kun tuomari arvioi koiria, se oli tosi kiva :)
PoistaJuu nää koiramaailman huhut on kyllä hauskoja :D "Ei kannata tehdä sitä ja tätä koska tuo on niin ja noin!" Aika ihmeellistä, että jo mätsärituomareitakin syynätään noin? Koska no, ne on edelleen vaan mätsärit :D Tuskin kukaan (tai no eihän sitä koskaan tiedä?) syynää kauheasti esimerkiksi möllitokon tuomaria. Koska eihän sillä tuomarilla, laji kun laji PITÄISI olla väliä. Mätsäreihin tulisi lähteä aina iloisella mielellä ja asenteella että tuli mitä tuli, niin ei ainakaan vedetä herneitä nenuun. Ne tuntuu olevan aina just nää "pelkän" sinisen saaneet jotka sitten tiuskii kehänlaidalla ja selittelee kaikille vieruskavereille että "Tuo tuomari on muuten tällanen ja vastapuolikoirakko oli ainakin vähintään surkeampi kun oma koira" Ja sitten hämmästellään kaverin kanssa isoon ääneen ja lähdetään paikalta suu mutrussa koiraa kiskoen.
Uskon, että mätsäreiden pitokaan ei ole simppeliä. Se on totta että vaikka mitä tekisit niin aina ei voi miellyttää kaikkia. Sen takia just toivoisin että mätsäreitä ei otettaisi niin tosissaan ja ilmapiirin ei tarvitsisi olla niin tiukka ja totinen. Jos kaikki tulisivat paikalle leikkimielisesti sekä hyvän ajanvieton tekemisen nimissä, ei tarvitsisi tuomareillekaan tiuskia ja ei ehkä harmittaisi niin paljoa jos ei pärjääkään. Tiedä sitten miten ihmisten asennetta asiaan saisi muutettua, mutta kunhan kuvittelen :D
Mä olen käynyt vain kuvailemassa, sekä ollut töissä parissa mätsärissä, mutten ole kehdannut omaa koiraa ikinä viedä sinne :D Koska eihän me olla harjoteltu ikinä mitään näyttelyliikkeitä ja seisomista paikoillaan, panikoin ihan hemmetisti jos mun koira ei seisokkaan paikallaan vaan tepsuttaa koko ajan :D
VastaaPoista