Kun ei tiedä mitä saa sanoa

Mitä rotukoiranomistaja saa sanoa julkisesti rodustaan? Ainakin kehua saa ja suositella muillekin, rodusta riippuen. Joitakin rotuja varten sinun pitää olla superliikunnallinen jo valmiiksi agilityn sm tasolla kilpaileva henkilö. Joissain roduissa ei paljoa ole kriteereitä ostajalle, kunhan perustiedot ovat kunnossa ja rahaa löytyy. Roduista saa kertoa ihania ja hyviä puolia, oi kuinka ne ovat niin fiksuja, miellyttämisenhaluisia, terveitä.. Varsinkin kaikki rodut jos kysytään ovat perusterveitä, ainakin yhtä terveitä kuin muut rodut! Mutta mitä jos jokaikinen rotu on jo sairas, mikä silloin on perusterve? Anyways;

Saako yksittäinen ihminen kritisoida rotuaan netissä? Jos kritisoi niin miksi siitä nousee aina hirveä paskamyrsky sekä jopa piireistä sulkeminen? Olen törmännyt tähän lähiaikoina, jos joku kirjoittaa blogiinsa tai nettiin rodustansa jotain negatiivista, aletaan asiaa ruotimaan ja parhaillaan keksitään utopistisia väitteitä henkilöstä ja hänen koirastaan. Joskus mukaan vedetään vielä koiran kasvattajakin. Tämän jälkeen kehien laidalla henkilöä tuijotellaan maanisen halveksuvasti, jaetaan kirjoituksia somessa ivaillen sekä haukkuen. Ja kaikki tämä kun uskalsi sanoa rodustaan tai koirastaan jotain negatiivista.

Jopa minulla sheltti lempirotuna on niistä pahaa sanomista. Niillä käytetään liikaa, aivan liikaa matadoruroksia sekä nuoria uroksia. En tiedä mikä buumi on käyttää alta kaksivuotiaita uroksia, lasken sen itse melkein yhtä typeräksi kuin matadorin käyttämisen. Selkäkuvien pitäisi jalostusyksilöitä olla jo yleisempää, mutta minkäs sille voi kun ei ole saanut edes kyynäriä pevisaan. Shelttien yleisestä hermorakenteesta puhumattakaan, ei ole ihme että sheltti on saanut rotuna aran ja hermoheikon maineen. Sillä niitä rodussa oikeasti on, sen olen ihan omin kokemuksin todistanut. Onneksi Bamsu ei ole arka, vaikka se on pidättyväinen. Ainoa asia mitä Bamsu pelkää on lapset ja niitäkin se on alkanut pelkäämään muutaman tapahtuman takia teini-ikäisenä. Mutta sekin on mennyt jo hieman ohi, eikä se välitä lapsen läsnäolosta enään kovin paljoa. Silittää se ei kuitenkaan anna ja äänekkäät lapset ja varsinkin pyöräilevät lapset saavat niskavillat pystyyn. (Ne jotka ei tiedä niin Bamsua päin on ajanut kakara kolmipyörällä, eikä mitenkään hiljaa. + pari muuta samankaltaista tapahtumaa)

Hyi Bamsu mitä kuraa sieltä suusta pääseekään!

Mutta en nyt kuitenkaan höpise Bamsusta sen enempää. Myös shelttien turkinlaadut ovat jotain niin kamalaa katseltavaa välillä. En ihan oikeasti tiennyt että suurinosa sheltinomistajista tuskailee ja kamppailee koiransa karvan kanssa, päivittäin harjaaminen ja takkujen selvitys on itsestäänselvää. Itsehän olen Bamsua harjalla sipaissut viimeksi varmaan kuukausi sitten, mitäpä tuota hieman karkeaakin karvaa harjailemaan kun ei se siitä autuaammaksi tule. Ihokin näkyy turkkiin puhaltamalla eli ei ole huopaumanvaaraa. Joidenkin shelttien päälliturkkikin on niin höttöä, että ne joudutaan jopa ajelemaan lyhyeksi kesäksi. Missävaiheessa säänkestävästä paimenesta tuli sheivattava seurakoira?

Miksei omasta rodustaan tai koirastaan saisi puhua negatiivisesti blogissaan tai keskustelufoorumeilla? Luulisi että ilot ja surut on kaikki sallittuja, mutta pentujakin koskevissa keisseissä on kuitenkin vain kaksikymmentä sivua ihkutusta ja edistystä. Kukaan ei kehtaa kirjoittaa kuinka se pentu taas kiusasi perheen kissaa ja yöunetkin on jäänyt vähille ja stressi painaa pentuarjesta. Jos erehdyt kuitenkin huolistasi avautumaan, saat "Mitäs otit pennun, tiesit mitä se tulee olemaan!" Naljailua ja ihmettelyä osaksesi. Seuraavaksi annat varmaan pennun pois kun et jaksa sitä ja kavereille hämmästellään kirjoitustasi "Heh katopa kun tää ei pärjääkään ton pennun kanssa!" Sama asia koskee melkein jokaista negatiivista asiaa mitä kirjoitat koirastasi, joku sillä kuitenkin mässäilee.

En tiedä oikein mihin tämä tekstin punainen lanka hävisi ja olikohan sitä koskaan, mutta ajatuksia saa "aiheesta" heittää sekä kokemuksia! Kuvat on ottanut Ada joka kävi metsälenkittämässä koiria ollessani pahimmissa kuumehuuruissa, ihanan keväisiä pakko myöntää :') Kai tämäkin teksti on jotain niiden kuumehuurujen jälkimaininkia.