Mistä lähti idea vetoon?

Tosiaan, mikä ihme sai meidät harrastelemaan vetoa? 

Tulipahan mieleeni tänään kun hiihdin Bamsun kanssa, ohimenevistä autoista pällisteli naama sun toinenkin sekä kävelijät tuijottivat ihmeissään. Onhan se vähän hullunhommaa mennä suksilla koiran kanssa kun melkein pysyy pystyssä muutenkaan, mutta hauskaa oli! Idea vetoharrastukseen saatiin Jennyltä. Kun tutustuttiin, höpisi Jenny minulle kauheasti vetojutuista mitä oli alkanut vastikään Tuikunkin kanssa tekemään. Parisen talvea sitten seurasin sivusta vielä vauvabamsun kanssa, kun Tuikku ja Vinski vetivät pulkan sekä suksien avulla. Jo silloin mietin, että ompa hienon näköistä hommaa! Varsinkin kun pikkuinen Bamsu myös innostui asiasta, juosten aina välillä mukana vapaana intohaukkuja päästellen. 

"Minä kans!"

Tosiaan, Bamsulla taisi olla ikää tuolloin vasta viitisen kuukautta joten vetohommelit saivat odotella hamassa tulevaisuudessa. Bamsun ollessa noin kahdeksan kuukautta, alettiin harjoittelemaan varovasti pullon perässä tulemista. Tällöin treenattiin pullojuttuja melkein aina Jennyllä ollessamme ja pääsi Bamsu kerran Tuikun viereen rengastakin vetämään. Tuikku tosin teki kaiken työn, vaikka Bamsu ainakin mielestään veti ihan hirmu paljon. Ääntäkin lähti, kunnon intohaukut vaan kaikui kentällä! Tilattiin kimpassa GMNältä mittatilausvaljaat koko kolmikolle ja niin sai Bamsukin omat vetovaljaat. Tosin X-Back malliset, koska ei sillon vielä tajuttu niiden olevan ehkä hieman vääränlaiset semmoiseen vetoon mitä harrastimme.

Vetokärpänen oli purrut ihan kunnolla! Muutin syksyllä omaan kämppään poikaystäväni kanssa, jolloin alettiin silmäilemään hieman uusia, hyviä juoksumaastoja. Kävin Bamsun kanssa juoksemassa välillä sekä treenaamassa kentällä taas pullon perässä tuloa. Pullojutut olivat tuossavaiheessa jo aika turhia, sillä Bamsu kumminkin osasi juostessakin jo ihan vetää. Ehkä hieman koomista, kun kerran meitä tuli vastaan alakerran husky kuonopanta päällä ja meiti juoksi pikkukoiran vetäessä hirmuista kyytiä ohitse. 

Tuikku ja Bamsu, molemmat yhtä innoissaan!

Sitten alkoi mielenkiinto ihan kunnolla herätä ja tajusin, ettei meidän varusteet ole ehkä maan parhaat. Sillon alkoi parempien vetovermeiden kalastelu. Tässävaiheessa mukaan oli liittynyt jo pieni Boris, jonka kanssa ehkä kaksi kertaa tehtiin pullotreeniä. Sille on ollut paras opettaja Bamsu. Pistin sen vain Bamsun viereen liinoihin sekä seisinkiin. Jos Boris yritti alkaa leikkimään, Bamsu komensi sen takaisin ruotuun komennushaukulla. Nyt ymmärrän täysin mitä valjakkoharrastajat tarkoittavat sillä, kun neuvovat ottamaan jo valmiiksi vetoon opetetun koiran ja sitten vasta pennun. Se vanhempi opettaa niin paljon sille nuoremmalle, eikä tule ainakaan mokattua niin helposti pienen kanssa.

Nykyään olen hommannut myös Borikselle x-back valjaat potkukelkkailua yms varten. Meiltä löytyy myös Ratian valjaat juoksua varten. Vetoliinankin päivitin alkuviikosta uuteen, pienille koirille parempaan. Seisingin olen tehnyt itse laskuvarjonarusta jo aikaa sitten, sekä hiihtovyö on hankittu aikaa sitten. Jos olisin ollut viisaampi, olisin hankkinut hiihtovyön jossa on jalkaremmit. Nyt kuitenkin olen tekemässä siihen itse jalkaremmejä, joten problem solved. Vetäen on tullut kilometrejä jo reippaasti yli sadan! Tällähetkellä Canicrossailu ja veto on meidän ykkösharrastus tokon ohella enkä usko että vauhtimme hidastuu. Päinvastoin, kunhan omistajan luusto saadaan kuntoon niin saattaapi olla että tästäkin tulee ihan kisalaji meille. 

Aika näyttää miten me tässä vielä edetään, mutta nyt me keskitytään menemään vain vauhdilla eteenpäin liinat kireänä :D