Eilen käytiin illasta tokoilemassa keskenämme viereisellä kentällä. Boriksen odottelu meni tuttuun tapaan ihan perseelteen, huusi ja vinkui kokoajan. Bamsun kanssa treenattiin seuruujuttuja ja meni ihan hyvin, pikkuhäiriöstä huolimatta (joka oli kentällä leikkivä lapsi). Boriksen vuorolla se ei kuunnellut taaskaan mitään, ei yhtään mitään eikä varsinkaan tehnyt mitään muutakun yritti jahdata ja syödä lehtiä, right.
Tänään menin aika pettynein mielin treenaamaan Katrin ja Marin kanssa, Meinasin treenata Bamsun kanssa paikkista ja seuruuta, mutta se otti kierroksia ja häiriötä ihan liikaa viereisistä isästä ja pienestä pojasta ja näiden jalkapallosta. Bamsun keskittyminen oli ihan muualla ja se alkoi murahtelemaan ja haukkumaan lapselle, mitä se ei taas eilen tehnyt vaan pystyi treenaamaan lapsesta huolimatta. En saanut sen kanssa tehtyä juuri mitään enkä sitten alkanutkaan tekemään, kun koira oli ihan muilla mailla mielentilansa kanssa.
Boris taas, odotin siltä ihan perus settiä eli mitään ei saada tehtyä ja koira senkun kusee ja perseilee tauotta. Mutta siis nyt se osasi ottaa katsekontaktia ja hetkien ajan jopa keskittyi minuun, vau! Boriksen kanssa ei ole koskaan ollut hyvä treenejä, aina se on perseillyt ja olen jo tottunutkin siihen että sen kanssa saa vain harmaita hiuksia ja huonon mielen. Nyt se silti ylitti itsensä ja kuunteli kun sen käski kuunneltavan. Pari kertaa sille tosin joutui sanomaan vähän pahasti, mutta sen jälkeen se kuitenkin katsoi ja kuunteli.
Empä tiedä miten tässä taas jatketaan, Boris tekisi mieli leikata jo koska arki sen kanssa on suoraansanottuna kamalaa. Meidän suhdekin on ollut tosi huono eikä sen orastava murkku ole tehnyt yhtään sen parempaa. Meillä on nyt treenit aina maanantaisin kuudelta, ensiviikolla voisi katsoa hallia meille niin päästäisiin ehkä kunnolla Boriksen kanssa harrastamisen makuun, jonka kautta meidän suhdekin paranisi. :) Bamsulla on muuten ylihuomenna selkäkuvat ja silmäpeilaus, iik.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti