Otsikko sen jo sanookin, tämä postaus sisältää hyvin syvällistä (köh) analysointia millainen minä olen koiraharrastajana.
En ole kilpailuviettinen, en alkuunsakkaan. Siinä ehkä yksi syy miksi en pode niin huonoa omatuntoa reeneistä jotka olen jättänyt väliin, tai osaa luoda meille järkeviä tavotteita esim. tokossa. Me treenaillaan suurimmaksi osin vain huvin vuoksi, ehkä joskus meitä voi nähdä kisoissa. Tokoa me aluksi alettiin harjoittamaan sen takia että siitä on niin paljon hyötyä arkielämässäkin, Bamsu on kätevä käskeä seuruuseen jos se on jossain vapaana ja joku tulee vastaan ja vapauttaa vastaantulijan mentyä ohi. Välillä tulee jaksoja kun jaksetaan treenata tokoa jokapäivä ja sitten tulee tällaisia kausia kun ehkä kerran viikossa. Periaatteessa me siis tokoillaan viikottain, mutta varsinaisesti me ei jokapäivä treenata treenata tavotteiden kanssa.
Agilityä taas me harjoitetaan ihan sen takia koska se on niin kivaa molempien mielestä. Bamsu saa liikuntaa ja leikkiä ja minäkin taas vähän liikuntaa ja opin uutta. Aksattu me ei olla nyt pitkään aikaan mutta kunhan hommaan meille joskus sen treeniryhmän niin sitten aletaan käymään varmaan viikoittain. Saa nähdä, miten tästä vielä innostutaan! Flyballkin meidän olisi tarkoitus ensikevään ryhmässä aloittaa koska se on yhtä vauhdikas ja mukaansatempaava laji.
Veto taas on oma lukunsa erikseen. Rakastan sitä kun koira menee työmoodiin ja keskittyy vaan siihen vetämiseen. Bamsustakin varsinkin vetokaverin kanssa huomaa jo ilmeestä kuinka se nauttii ja tahtoisi mennä vaan lujempaa ja lujempaa. Myös vetotreenien ajankohta, talvi on mieluisa. Kaikki vetoilevat ja muutenkin koiranomistajat tietävät sen tunteen kun on kirpeä pakkasaamu ja lähtee koira kanssa ulos tekemään jotain tai vain "pelkästään" kävelemään. Vetoa me siis harrastellaan myös ihan vaan hauskuuden vuoksi.
ps. Katrin kirjoittamaa kehonhuoltoasiaa, kannattaa katsoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti